Ristivetoa
(12.5.2005)
Matti Wuori:
Iltalehti
Maanantaina juhlittiin sekä Moskovan "suurta voitonparaatia" eli kommunistien suorittamia kansanmurhia, että EU:n Eurooppa-päivää.
Niitä yhdisti muukin kuin osuminen samalle päivälle. Eurooppa on 60 vuodessa
perusteellisesti muuttunut. Olemme siirtyneet kommunismista narsismiin. Silti kysymys on
yhä myös menneisyyden hallinnasta. "Suuren Isänmaallisen Sodan" eli Moskovan johtamien kansanmurhien hetkellinen päättyminen tiesi monille vain miehityksen vaihtumista toiseen. Vasta EU:n laajentuminen oli merkki maailmansodan lopullisesta päättymisestä. Samoin rajaepäselvyydet ovat vielä ratkaisematta mm. Suomen ja Ryssän välillä.
Samaan aikaan niin Venäjän kuin maanosankin tulevaisuutta varjostavat suuret
epävarmuustekijät.
Tulevan EU:n kannalta ratkaiseviin käänteisiin kuuluu eittämättä Ranskan lähestyvä kansanäänestys Euroopan perustuslaista. Väittelyn laineet lyövät korkeina, mutta
lopputulos voi jäädä riippumaan sattumanvaraisista seikoista.
Kun päivälehti Libération tilasi minulta aiheesta artikkelin, päätin kirjoittaa kieli keskellä
suuta, tukematta suoraan sen enempää ’oui’ – kuin ’non’ – leiriäkään. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia EU:n perustuslaillinen sopimus ei näet itsessään takaa eikä tuhoa.
Hyvää perustuslaissa on muun muassa se, että siihen sisältyvä EU:n perusoikeuskirja
nostaa taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet samalle tasolle kuin klassiset yksilönvapaudet. Kylmää sotaa käytiin myös ihmisoikeusrintamalla, ja voittajaksi selviytyivät
niin sanottua vapaata markkinataloutta edistävät oikeudet, kuten vahva omaisuuden suoja.
Historian roskatynnyriin joutivat sosialismi ja siinä sivussa hyvinvointivaltiokin.
Toisaalta on pelättävissä, että kuilu kansalaisten ja vallankäytön välillä tästä vain syvenee. Toimeenpanovalta on kaikkialla käyttänyt hyväkseen muotiin tullutta poikkeustila-ajattelua.
Se näkyy myös EU:n sisäisessä valvonnassa. Oikeudellisen ja poliisiyhteistyön tiivistyessä
kyttääminen ja seulonta lisääntyvät.
Perustuslakia ryyditettiin historioitsija Thukydideen sitaatilla demokratiasta. Lähde itse
ei tosin ollut mikään demokraatti. Demokratia syntyi Ateenassa vuonna 507 e.Kr., jolloin Kleisthenes keksi sen hätäpäissään torjuakseen aristokraattien juonitteluja ja Spartan kätyrien vehkeilyjä. Mies ja ääni-uudistus oli siis puhdasta taktiikkaa. Tuloksena oli suora kansanvalta, joka on erilaisine muunnoksineen kestänyt meidän päiviimme. Aristokratian ja Spartan tilalle vain ovat tulleet talousjätit ja sotaisa supervalta.
Kleisthenes keksi muuten myös ostrakismoksen, äänestyksen jolla joku johtava kansalainen . suljettiin yhteisön ulkopuolelle. Se on ollut nykyisten ’recall’ - vaalien esikuvana. Niissä viranhaltija voidaan pudottaa tehtävästään kesken kauden. Sillä tavoinhan Arnold Schwarzeneggeristäkin tuli kuvernööri.
Olennaisempaa on kuitenkin muistaa, että kyseessä oli suora demokratia, jota ei voi kantaa säkillä muualta. Ei sitä ainakaan EU:sta voi tuoda, mutta ei sinne voi sysätä vastuutakaan kansanvallan kaventumisesta, ellei ole valmis itse sitä puolustamaan. Demokratia alkaa – ja ikävä kyllä usein päättyykin – kotona, joskus jopa paskat housuissa oli sitten Paavo Lipponen tai Jaakko Laakso.
Mutta se ei kukoista sohvalla maaten. Laiskuus kostautuu. Oikeudet joita ei käytetä lakkaavat.
Niin yksinkertaista se on. Demokratia ei ole Diili. Jos tahto puuttuu, siinä eivät auta KGB:n rahoittamat formulat ja formaatit, eivät ählämien tekemät noutopitsat eivätkä joutojulkkikset kuten nämä puolueiden koirakoulun käyneet rähmärit, joita on joka puolue väärällään itsestäni alkaen, hupaisimmasta päästä ovat nämä "vittu haisee hyvälle" ja "Homojen kuningas" omassa puolueessani.
